Esittely

Olen Mirja Lampela Valkeakosken Tarttilasta. Perheeseeni kuuluu aviomieheni Petri ja japaninpystykorvat. Asumme maaseudun rauhassa omakotitalossa, jossa minulla on erinomaiset olosuhteet harrastaa pienimuotoista kenneltoimintaa. Koirani voivat kisailla turvallisesti omalla laajalla aidatulla piha-alueella. Lisäksi meillä on mitä mainioimmat lenkkimaastot läheisissä metsissä. Usein meidät tavoittaakin helpommin metsästä kuin kotoa. Syksyisin lenkkimme ovat todellista hyötyliikuntaa, sillä olemme innokkaita sienestäjiä ja marjastajia. Metsästä kulkeutuukin vuosittain antimia jopa yli oman tarpeen.

Kipinän japaninpystykorviin sain keväällä 2003, kun meille tarjottiin pitovaikeuksien vuoksi Companero Carlotta ”Sara” omistukseemme. Sara osoittautui aivan ihanaksi persoonaksi. Hän vei välittömästi sydämemme. Sara sai meidät harkitsemaan ensimmäisen pennun hankintaa, koska uskoimme hänen osaltaan voivan vaikuttaa pennun myönteiseen kehitykseen apunamme. Siispä tuumasta toimeen ja puhelin käteen. Soitto Tamilan kenneliin Mia Hautalalle ja ikimuistoiset sanat: ”Mirja Valkeakoskelta - ostan sinulta koiran”. Puhelun seurauksena ostin ensimmäisen pentumme. Tamilan Only You ”Nelli” noudettiin kotiin heinäkuussa 2003. Ajatuksemme Saran vaikutuksesta Nellin kasvatuksessa osoittautuikin aivan oikeaksi. Nellistä on kasvanut aivan ihastuttava ja ihmisläheinen perheenjäsen.

Nellin myötä meillä alkoikin ennen kokematon rumba innostuttuamme koiranäyttelyistä, joihin osallistuimme lähes joka viikonloppu vaihtelevalla menestyksellä. Tunnetusti nälkä kasvaa syödessä ja niinpä olimme jälleen keväällä 2004 hankkimassa uutta koiranpentua. Kuinka ollakaan jälleen soitto Tamilan kenneliin ja varaus narttupennusta. Tamilan Prim'Rose ”Neea” oli valmis muuttamaan uuteen kotiin toukokuun lopulla 2004. Käydessämme tutustumassa Neeaan Mirja ihastui toisen pentueen pulskaan urospentuun, joka oli suorastaan säälittävän ”ruma”. Viikkoa myöhemmin kotiimme ilmestyi Tamilan Quick’Silver ”Pekko”. Näiden kahden samanikäisen pennun kanssa kiersimme useita pentunäyttelyitä erinomaisella menestyksellä.

Nyt olimme tyytyväisiä myös laumamme kokoonpanoon. Meillä oli neljä ihastuttavaa japsia. Kuitenkin, kun Tamilan Isabel De Emiro ”Isa” tuli meille astutettavaksi leimahti molemmin puoleinen rakkaus välillämme, jonka seurauksena Isakin liittyi laumamme jäseneksi. Syksyllä 2005 päätimme hankkia vielä yhden uroksen. Alkuperäisen suunnitelman kariuduttua oli pettymyksemme suuri kunnes Nina Renlund (kennel Donorei) soitti ja tiedusteli haluammeko ottaa urospennun osasijoitukseen. Nähtyämme pennun oli helppo tehdä päätös pennun ottamisesta. Donorei Fryon "Otto" lähtikin samantien matkaamme. Otto on osoittautunut varsinaiseksi näyttelyhurmuriksi niin pentu- kuin junnukehissä.

Koko ajan mielessämme oli kytenyt ajatus myös oman kennelin perustamisesta. Siispä hankkiuduin kasvattajakurssille jonka suoritin hyväksyttävästi keväällä 2005. Välittömästi saatuamme todistuksen suoritetusta kurssista lähti kennelliittoon kirje sisällään vaadittavat paperit ja tiedot. Nimivaihtoehtoja olimme löytäneet peräti neljä. Jännitystä kennelnimen hyväksymisestä riitti yllätykseksemme vain heinäkuun lopulle 2005. Riemulla ei ollut rajaa avattuamme kirjekuoren ja luettuamme sisällä olevan todistuksen, jossa oli vahvistettu kennelnimemme SAKURA ZENSEN.